lauantai 2. huhtikuuta 2016

Muu maa mustikka?



Palasimme toissapäivänä kahden ja puolen viikon lomareissusta Teksasista, jossa esikoisen joukkue oli turnauksessa pelaamassa jalkapalloa. Kukaan meistä ei kai olisi halunnut lähteä kotiin, tytöt olisivat voineet oitis jäädä asumaankin. En muista että koskaan olisi ollut niin hassu fiilis tulla vihdoin kotiin, joka on niin tuttu mutta kuitenkin vähän vieras pitkästä aikaa. Onneksi on ollut viikonloppu edessä toipua jet lagista ja orientoitua arkeen. Lohdutukseksemme olemme yrittäneet keksiä hyviä puolia Suomeen palaamisesta.

1. Netti käytettävissä koko ajan (tämä kännykkäriippuvaisten neitokaisten ykkösprioriteetti).
2. Oma peitto, oma leveä sänky ja oma tyyny. Ei siis enää tarvitse pujottautua patjojen väliin pingotetun peiton alle kapeaan parisänkyyn ja taistella omasta peitonpuoliskostaan, eikä yrittää nyrkkeillä muhkuraista tyynyä pään alle sopivaksi.
3. Hiljaisuus. Ensimmäisenä yönä heräsin jossain vaiheessa, ja ihmettelin hiljaisuutta. Olimme ilmeisesti jossain määrin tottuneet nukkumaan highwayn vieressä.
4. Valoisuus. Kellot oli poissaollessamme käännetty kesäaikaan, valoa riittää illalla jo pidempään kuin Teksasissa.
5. Ruisleipä ja salmiakki. Suomalaisen perusherkut.
6. Ei enää donitseja aamupalaksi (vrt. kohta 5).
7. Pyörätiet ja jalkakäytävät. Suomessa ei tarvi mennä autolla kadun toiselle puolelle Starbucksiin eikä kukaan katso pitkään jos sinne kävelee (enää puuttuu se Starbucks naapurista).
8. Kaverit!
9. Puhdas ilma. Ainakin meillä on noin miljardi autoa vähemmän, toisaalta Teksasissa ei ollut hiekoitushiekkapölyä eikä koivun siitepölyä
10. Oma pyykinpesukone, jota saakin reissun jäljiltä pyörittää ahkeraan, mutta eipä tarvi kaivella kolikoita sitä varten.

Saattaa jopa olla muitakin itsestäänselvyyksiä, joita ei kotona ollessa osaa arvostaa. Ehkä yritämme jatkossakin muistella tätä listaa kun reissuikävä meinaa ottaa vallan. Ja ehkä voisimme yrittää olla näistä asioista kiitollisia joka päivä, koska kaikille nämä eivät todellakaan ole itsestäänselvyyksiä.

Bye for now y'all,
Kati




1 kommentti:

  1. Haha! Mä kerkesin Galvestonissa jo huudahtaa autossa, että jotkut kävelee tuolla, kun Jari jo moikkas sua ja Kaisaa ��

    VastaaPoista