Kohti uusia tuulia

Läksiäiskortti ekasta työpaikasta v. 2000

Olen vaihtamassa työpaikkaa. En pysty sitä tosin itsekään oikein vielä tajuamaan. Kohta pitääkin aamuisin lähteä eri suuntaan, eikä pääsekään enää tuttujen ihmisten kanssa kahvitauolle tai lounaalle.

Toisin kuin ihmissuhteissa, uuden työpaikan saanti varmistetaan yleensä ennen kuin vanhasta irtisanoudutaan. Tosin onhan niitäkin rohkeita, jotka jättäytyvät tyhjän päälle. Perheellisenä ja turvallisuushakuisena ihmisenä on kuitenkin mukava tietää, että ensi kuussakin palkka tulee. Työsopimusta allekirjoitettaessa uudesta työpaikasta ei kuitenkaan tiedä paljonkaan. Toki tiedät työnantajan toimialan ja minkälaista työtä olet menossa tekemään. Haastattelussa olet todennäköisesti tavannut tulevan esimiehesi, ja koska olet tullut valituksi tehtävään, hän luultavasti uskoo että tulette toimeen keskenänne ja sovit myös muuhun tiimiin. Uusien työkaverien tapaaminen onkin jännittävintä uudessa työpaikassa! Ketä siellä työskentelee, minkä ikäisiä, mitä sukupuolta, ovatko samanhenkisiä kuin sinä, viihtyvätkö he työssään.

Aikaisemmin tulin erinäisten syiden takia vaihtaneeksi työpaikkaa aika usein. Kuitenkin uudetkin työkaverit ovat aina olleet todella mukavia ja on ollut antoisaa tutustua uusiin ja erilaisiin ihmisiin. Samanlainen huumorintaju yhdistää ja olen huomannut että aivan eri ikäistenkin ihmisten kanssa voi olla samalla aaltopituudella.

Yhden työkaverin kanssa päiviteltiin välillä rankkoja aamuja kun lapsi piti saada raahattua päiväkotiin ja itse olisi pitänyt vielä ehtiä ajoissa töihin, jonka jälkeen tuntui siltä että päivän urakka oli jo hoidettu ja että pitäisikö vielä jaksaa oikeita töitäkin.

M:n laatima kyselylomake edellisestä työpaikasta lähtiessäni 

Toisen  kanssa jäimme samoihin aikoihin mammalomalle ja kävimme talviliukkailla yhdessä kävelyllä isoine mahoinemme. Yhden entisen esimiehen kanssa päädyimme myöhemmin uudestaan samaan työpaikkaan. Toisen pomon kanssa istuimme joskus firman bileiden jälkeen hotellihuoneessa jatkoilla aamuyön tunteina. Erään kollegan kanssa kävimme päivittäin lounaalla ja vuosia myöhemmin törmäsimme Tavastian ulkopuolella kun olin menossa Maija Vilkkumaan keikalle. Yhdeltä assistentilta opin että avokado ruisleivän päällä maistuu hyvältä. Taannoinen myyntitykkimme veti huikean ex tempore -bluesesityksen kollegamme kitaran säestyksellä Suomenlinnan piknikillä.




Haikeinta työpaikan vaihtamisessa on jättää vanhat työkaverit. Osa nykyisistä työkavereistani on kulkenut saman 9 vuoden matkan. Heidän kanssaan on harmiteltu sattuneita mokia ja naurettu vedet silmissä kahvitauoilla. Kirottu kaatuneita järjestelmiä mutta myös ylläpidetty työhyvinvointia luistelemalla, ratsastamalla, saunomalla, shindoilemalla, maistelemalla teetä, käymällä leffassa sekä tietysti perinteisillä pikkujoulu- ja kesäjuhlilla. Monenlaista strategianmuutosta on ehditty kokea yhdessä.

Nykyään sosiaalisen median myötä voi pysyä jossain määrin kärryillä siitä, missä päin maailmaa kukin viipottaa. Onneksi jotkut entiset työkaverit kuuluvat edelleen elämääni, eikä heitä muista enää entisiksi työkavereiksi kutsuakaan, koska heistä on tullut ystäviä. Yhden suloista jälkikasvua on hauskaa käydä ihailemassa ja toisen kanssa voi vaikka viettää viikonloppulomaa Helsingissä kulttuurin merkeissä. Tiedän että tälläkin kertaa joukossa on niitä, jotka jäävät. Vaikka emme päivittäin tapaakaan, voimme jatkossakin mennä yhdessä hiihto- tai juoksulenkille, festareille tai kesäteatteriin. Olla ystäviä.