Festareilla

Festari-into nostaa päätään aina kesäisin, olisi niin monta bändiä ja artistia, jotka olisi hauskaa nähdä livenä. Viime viikonlopun Iskelmäfestivaalien jälkeen innostuin muistelemaan menneitä festarikokemuksia ja halusin tietysti jakaa ne kanssasi.

Vuonna 1992, 18-vuotiaana, taisin olla ekoilla festareillani, enkä missä tahansa festareilla vaan Ruisrockissa! Bryan Adamsia oli päästävä katsomaan. Suht järkevinä nuorina emme kaverini kanssa tungeksineet ihan lavan eteen pyörtyilemään, mutta hyvälle näköetäisyydelle pääsimme kuitenkin ja fiilis oli korkealla.

Ikimuistoinen oli myös Rantarock Virroilla seuraavan vuoden juhannuksena. Telttamajoituksessa minua ei paljon nukuttanut kun festarikansa mekkaloi ympärillä, kaverit kyllä tuntuivat tuhisevan tyytyväisenä unissaan. Musiikkianti oli toki parasta ysäriä Haddawaysta alkaen.

Ankkarockissakin on tullut käytyä pari kertaa, jälkimmäisellä fiilisteltiin UltraBran viimeisiä keikkoja. Jonain vuonna pyörähdettiin Hankoon J.Karjalaista kuuntelemaan ja erään kerran oltiin kälyn kanssa mieheni mukana Ruisrockissa. Varmaan siellä oli meillekin mieluisia bändejä mutta mieleen on jäänyt vain kun Rammsteinin soittaessa pysyttelimme kälyn kanssa mahdollisimman kaukana esiintymislavasta sillä aikaa kun mieheni nautiskeli soitosta.

Suurlähettilään Ankkarockissa 1992

Muutama vuosi sitten J.Karjalaisen palattua keikkailemaan halusin päästä taas näkemään hänet livenä. Kaverini järkkäsi meidät Lohjan Rantajameihin, ja samalla päästiin kuulemaan myös Jukka Pojan letkeää menoa. J. soitti hyvin, sekä uudet että tietysti vanhat klassikkobiisit kuulostivat hyviltä ja meno oli hyvä. Illan huipennukseksi pääsimme myös bäkkärin puolelle, kehaisemaan ujosti J:lle itselleen keikkaa ja kerroimmepa olleemme jo 20 vuotta takaperin Porvoossa häntä kuulemassa. Olimme tietysti imarreltuja kun J. ei uskonut että olisimme olleet täysi-ikäisiä jo niin kauan sitten...

Hieno kokemus oli myös pari vuotta sitten nähdä Sonata Arctica soittamassa Olavinlinnassa. Erityisesti akustisesti vedetty osuus teki vaikutuksen, vaikka tunnelmaa hiukan latisti oopperayleisöä kosiskeleva väliaika pullakahvien nauttimiseen.

Sympaattinen reissu oli kesällä 2015 matkata lättähattujunalla Jyväskylästä Hankasalmelle Kihveli soikoon -tapahtumaan. Lisäjännitystä iltaan toi Gothia Cup -jalkapalloturnauksen finaalin seuraaminen festarikahvilassa omalta tabletilta ja bonusriemua esikoisen joukkueen voitto rankkareilla. Musiikillisesti illan kohokohta oli Steve 'n' Seagullsin keikka ja letkeät versiot hevibiiseistä.

Viime vuonna olin jo viittä vaille lähdössä Iskelmäfestivaaleille Himokselle, mutta kaverini ei päässytkään lopulta lähtemään, joten en tohtinut yksinänikään mennä. Toisaalta olisi tietysti voinut, olisi aivan itse saanut päättää mitä bändiä ja kuinka läheltä haluaa päästä fiilistelemään. Tänä vuonna nimittäin pääsin vihdoin paikan päälle, mutta kavereilleni taisi olla vähintään yhtä tärkeää huolehtia sosiaalisten suhteiden ylläpitämisestä kuin intohimoisesta artistipalvonnasta. Jäin kuitenkin heidän seuraansa teltan perälle kun Suvi Teräsniska oli vetänyt teltan melkein täyteen, näkihän Suvin kuitenkin screeniltä ja sieltäkin vaikutuksen teki erityisesti kappale Päästä mut pois. Muutenkin alkuilta vierähti artisteja seuraillen ja juoma-, ruoka- ja vessapisteiden välillä palloillen. Hyviä silti olivat sekä Kaija Koo että Lauri Tähkä, tällä kertaa J.Karjalaista kuunneltiin vain muutaman biisin verran, jotta ehdittiin saada murua rinnan alle ennen seuraavaa esiintyjää.

Rantarock 1993

Illan kuitenkin kruunasi ehdottomasti Haloo Helsinki, jonka olin jo pitkään halunnut nähdä. Aurinko laski jo metsänreunan taa, yksittäinen pieni pilvi hohti vielä oranssinpunaisena taivaanrannassa mutta suinkaan ei ollut vielä pimeää kesäkuun parhaillaan vaihtuessa heinäkuuksi. Ja minkälainen show sitten alkoikaan! Valoja ja pyroja riitti, bändi soitti hyvin ja pojat jaksoivat juoksennella pitkin lavaa. Elli lauloi rokaten tai sydäntäsärkevästi ja jutteli muutaman sanan biisien väliin. Kaiken kaikkiaan bändi kuulosti mielestäni rokimmalta kuin levyllä ja onnistui ylittämään odotukset. Hyvien melodioiden lisäksi sanoitukset ovat ajankohtaisia ja puhuttelevia. Huippua!

"Jos lähden rakkautta etsimään, olen varma se ei vastaan tuu,
mutta jos lähden vaan elämään, niin saatan joskus rakastuu"

(Kuussa tuulee)


"Ja kun ei mikään tunnu enää miltään eikä kukaan enää ilmaiseksi kosketa---

Kun valot sammuu niin sä kaiken näät

Kun valot sammuu niin sä valvomaan jäät

Suljet silmäsi ja hengität

Kyllä kaikesta sä vielä selviät

Joku voimas vei vaik sä huusit ei

Tää on hulluuden highway

Avaat silmäsi ja hengität, ehkä huomenna sä ymmärrät

Vielä elossa oot! Vielä elossa oot!"

(Hulluuden highway)