Idolini Kirsi R ja Gretchen R

Aikaisemmin en juurikaan välittänyt lukea asiapitoista kirjallisuutta, vaikka romaaneja olen aina ahminut. Lahjaksi saatua Anna Wahlgrenin Lapsikirjaa koin velvollisuudekseni lukea esikoista odottaessani, mutta enimmäkseen ajattelin lastenkasvatuksen ja muunkin elämän osalta että kyllä luonto tikanpojan puuhun ajaa. Ehkä sitä 40 vuotta täytettyään kasvoi sen verran aikuiseksi, että alkoikin kyseenalaistaa sekä omat ajatuksensa, että tapansa olla ja elää. Niinpä piti kuin pitikin ryhtyä etsimään kirjoista vastauksia siihen, kuka olen ja miten haluan elämäni käyttää.

Olen viimeisen vuoden aikana lukenut paljon sellaisia kirjoja, joita mieheni hiukan halveksuvaan sävyyn kutsuu self help -kirjallisuudeksi. Minusta kaikissa on kuitenkin ollut viisaita sanoja ja ajattemisen aihetta. Inspiroivimpia ovat olleet Kirsi Rannon kirjat ja nyt viimeisimpänä Gretchen Rubinin Onnellisuusprojekti.

Kirsiä ja Gretcheniä on inspiroivaa lukea. Ahmin tekstiä ja samaistun naisten elämään ja ajatuksiin. Kirsiä ihailen rohkeana ja valoisana naisena, joka on löytänyt oman tiensä. Hänen kirjansa luettuani oli ihanaa päästä kuulemaan hänen kaunista lauluääntään Enkelipuutarhakonsertissa. Gretchenin kirjan lainasi minulle kukapa muu kuin siskoni. Aloitin sitä jo hiukan ennen joulua, mutta sitten kirja jäi hetkeksi jonoon muitten taakse. Nyt kun lähdimme lomareissulle Yhdysvaltoihin, ajattelin että Gretchenin kertomistyyli sopii amerikkalaiseen lomanviettoon. Gretchen kertoo siis omasta projektistaan, jonka tavoitteena oli lisätä hänen onnellisuuttaan, koska hän koki ettei osannut olla tarpeeksi onnellinen vaikka kaikki oli hyvin.

Minusta on ihanaa uppoutua Kirsin ja Gretchenin elämään ja ajatuksiin, unohtaa itseni ja olla hetken kuin he. Heidän tekstejään lukiessaan kaikki tuntuu helpolta omassakin elämässä ja on helppoa ajatella toimivansa samoin ja noudattavansa hyviä neuvoja ja olla jatkossa "se valo joka olen" ja mahdollisimman onnellinen. Se on helppoa niin kauan kuin kirja on kädessä. Mutta miten vaikeaa onkin todella soveltaa näitä ajatuksia elävässä elämässä, vaikka lukiessa ne allekirjoittaa täysin! Heti ensimmäisen hankalan ja epämiellyttävän tilanteen tullessa vastaan, sisäinen marttyyrini ja luovuttajani nosee pintaan ja toteaa että ei tästä mitään tule. Joku salainen mieleni sopukka saa ilmeisesti jonkilaista nautintoa siitä, että löytää jälleen kerran pienimmänkin aiheen olla edes hiukan masentunut tai onneton. Miten siis sisäistää kirjojen hienot ajatukset, jotka ovat kuitenkin ihan arkipäiväisiä, siten että niistä tulisi todella omia ajatuksia ja ennen kaikkea tapoja? Miten päättää ja pysyä päätöksessään toimia jatkossa paremmin, kiltimmin itseään kohtaan?

Maaliskuussa onnistuin kyllä tekemään kyykkyjä Motivireen 31 päivän kyykkyhaasteen innostamana. Olisiko tällainen selkeä taulukko siis käyttökelpoinen myös henkisten tavoitteiden saavuttamiseen? Täytyy todellakin ottaa Gretchenistä mallia ja laatia omat päätökset taulukon muotoon. Sitä paitsi Gretchen on selvästi tarkoitettu minulle esikuvaksi, koska lomaillessamme Galvestonissa silmiin osui lehtijuttu, jonka mukaan hän olisi esiintynyt Galvestonissa vain pari viikkoa myöhemmin. Nyt enää odottelen inspiraatiota ryhtyä tuumasta toimeen ja toteuttamaan päätöstaulukkoa ja sen mukana uutta elämää.