Niinpä makoisan suolakinuskijäätelön syötyäni jatkoinkin matkaa kohti Alvajärveä ja Heikkilän aluetta. Pujahdin moottoritien alta ja Pappilanjoen ylitettyäni käännyin vasemmalle alittaen Palokanorren. Sitten olinkin vehreällä Viherniemenkujalla ja ihastelin viehkoja kesämaisemia venerannassa.
Uteliaana poljin eteenpäin ja päädyin lopulta Matinmäentielle. En poikennut Palokan oluttuvalle vaan jatkoin vielä jonkin matkaa eteenpäin, kunnes käännyin oikealle Martikaisentielle, sitten Runoilijantielle ja lopulta Aapelinpolulle.
Aapelinpolun alussa oli päättyvän tien merkki, vasemmalla rivitaloja ja oikealla tiiliomakotitaloja. Kävin kääntymässä polun päässä kääntöpaikalla. Rauhallista oli. En ole sen vertaa tutkinut että tietäisin mistä nämä kadunnimet tulevat, jäinpä vain pohtimaan miksi Runoilijantieltä käännytään juuri Aapelinpolulle.
Sittenpä lähdinkin polkemaan kotiin, tällä kertaa Palokkajärven toista puolta eli Ritopohjantien kautta. Tulipa tehtyä kunnon lenkki ja onpa ollut mukavaa pyöräillä pitkästä aikaa - kesäsäätkin ovat siihen nyt olleet parhaimmillaan lämpötilan ollessa noin 20 astetta.
