Kesällä 2014 luin paikallislehdestä että Jyväskylän Lutakkoon on avattu teehuone Teeleidi. Se sytytti heti: paikkaa täytyy päästä katsomaan ja teetä maistamaan. Eräänä lämpimänä kesäpäivänä suuntasin askeleeni sinne, istuin puutarhassa ja maistelin talon jääteetä. Ihana oma hetki!
Elokuun alussa halusin ehdottomasti osallistua Teatastingiin, ja sekös vasta inspiroivaa oli! Savelan Anne osoittautui valloittavaksi Teeleidiksi, joka kertoi omia kokemuksiaan Kiinasta teen parissa ja kuinka teehuone Teeleidi oli sittemmin saanut alkunsa. Maistelimme ensin valkoista teetä, jossa oli mieto mutta miellyttävä maku. Vihreää, oolongia ja jännittävää ja ah-niin-terveellistä puerhia. Kaikissa oli oma viehätyksensä ja kotiin mukaan piti hankkia oolongia, puerhia ja Pirkko Arstilan Teen ystävän kirja. Nyt osasimme siis valmistaa eri teet oikealla tavalla eli oikean lämpöiseen veteen
.Vähän myöhemmin syksyllä teimme silloin 10-vuotiaan kuopuksen kanssa lauantairetken Teeleidiin. Hän halusi ehdottomasti juoda oikeaa teetä, sai loistavaa palvelua hänkin ja vähän ekstrakoristeita mustikkapiirakkansa päälle.
Marraskuussa sain harvinaisen tilaisuuden viettää viikonloppua yksin kotona. Olin ilmoittautunut iltapäivän meditaatio-kurssille, mutta sitä ennen ehdin mainiosti käydä nautiskelemassa Teeleidin idyllisestä ja rauhallisesta tunnelmasta kauniissa vanhassa talossa, sekä tietenkin makuhermoja hivelevästä teestä. Olin siis jäänyt aivan koukkuun! Töissäkään en enää nauttinut talon tarjoamia pussiteitä, vaan hauduttelin omalla siivilälläni oolongia tai vihreää ayurveda-maustettua Yoga Chaita.
Välillä tuntui että arjen keskellä ehti liian harvoin Teeleidiin nautiskelemaan, synttäreitäni taidettiinkin sitten talvella juhlistaa siellä. Mieheni oli kyllä ymmärtänyt kiinnostukseni, sillä työmatkaltaan Kiinasta hän toi haudutusmukin, joka oli koristeltu onnea tuottavilla pandoilla, sekä ihanaa jasmiiniteetä, oolongia sekä teekukkia, jotka avautuvat kauniisti haudutettaessa.
Yläkuvassa on kokeilussa matcha-latte. Matcha on vihreää jauhettua teetä, joka liuotetaan veteen, eli silloin tulee nautituksi myös itse teelehdet. Hurjan virkistävää (vähän liiankin virkistävää minulle, vähän samoja vaikutuksia kuin sillä kahvilla). Muutenhan teen virkistävä vaikutus kestää kauemmin ja on tasaisempi kuin kahvilla.
En edelleenkään välttämättä juo teetä joka päivä, mutta silloin kun juon niin mieluiten hyvin valmistettua vihreää tai valkoista, maustettua tai maustamatonta. Se on pieni nautinnon hetki arjen keskellä ja viikonloppuaamujen kiireetön kohokohta. Edelleenkin on niin, että liian harvoin ehtii Teeleidiin rauhassa nautiskelemaan, olipa onni että entiseltä työkaveriltani sain lahjakortin sinne joten tuli käytyä!
Viimeisimpänä Jyväskylän teenjuojia on ilahduttanut teepuoti Take-T:n avautuminen, sieltä saa nimensä mukaisesti teetä mukaan. Harmikseni se ei ole työmatkani varrella, että saisin noudettua päivän teen mukaani aamun piristykseksi, mutta täytyy sitten vain muulloin sielläkin pistäytyä.
Teen maailmaan tutustuminen siis jatkuu. Minua kiehtoisi päästä joskus osallistumaan japanilaiseen teeseremoniaan. Shindo-koulutuksessa löysimme jo yhtymäkotia teeseremonian ja shindo-venyttelyn välillä: keskittyminen ja läsnäolo ovat tärkeitä molemmissa. Niinpä hyvän teekupposen nauttiminen voi tuoda arkeen kaivatun hengähdyshetken muun touhun keskellä. Tai kuten postikortin viisaus toteaa: "Kuppi teetä ja villasukat auttavat aina".
