Katukeräilyä 6: Aapelinpolku

Tänään tarjoutui hiukan yllättäen tilaisuus katukeräilylle. Aamulla lainasin pyörääni esikoiselle, joka polki sillä Palokkaan jäätelökioskille töihin, ja minun oli määrä illalla kävellä se hakemaan. Tulinpa sitten katsoneeksi karttaa ja tuumasin että kun sitten kerran olen jo Palokassa, niin siitä ei ole pyörällä enää liian pitkä matka palatessa tehdä mutka vielä Aapelinpolun kautta.


Niinpä makoisan suolakinuskijäätelön syötyäni jatkoinkin matkaa kohti Alvajärveä ja Heikkilän aluetta. Pujahdin moottoritien alta ja Pappilanjoen ylitettyäni käännyin vasemmalle alittaen Palokanorren. Sitten olinkin vehreällä Viherniemenkujalla ja ihastelin viehkoja kesämaisemia venerannassa.


Uteliaana poljin eteenpäin ja päädyin lopulta Matinmäentielle. En poikennut Palokan oluttuvalle vaan jatkoin vielä jonkin matkaa eteenpäin, kunnes käännyin oikealle Martikaisentielle, sitten Runoilijantielle ja lopulta Aapelinpolulle.

Aapelinpolun alussa oli päättyvän tien merkki, vasemmalla rivitaloja ja oikealla tiiliomakotitaloja. Kävin kääntymässä polun päässä kääntöpaikalla. Rauhallista oli. En ole sen vertaa tutkinut että tietäisin mistä nämä kadunnimet tulevat, jäinpä vain pohtimaan miksi Runoilijantieltä käännytään juuri Aapelinpolulle. 

Sittenpä lähdinkin polkemaan kotiin, tällä kertaa Palokkajärven toista puolta eli Ritopohjantien kautta. Tulipa tehtyä kunnon lenkki ja onpa ollut mukavaa pyöräillä pitkästä aikaa - kesäsäätkin ovat siihen nyt olleet parhaimmillaan lämpötilan ollessa noin 20 astetta. 

Katukeräilyä 5: Aarnipolku

Koronapandemia on eristänyt ihmiset ympäri maailmaa koteihinsa, onneksi Suomessa saa vielä ulkoilla ja tilaa luonnossa riittää. Viime aikoina olen pitäytynyt useimmiten lähimetsän pururadalla, jossa ei ole liikaa ruuhkaa ollut. Tämän aurinkoisen palmusunnuntain kunniaksi ajattelin kuitenkin että voisin vaihteeksi kerätä jonkun kadun. Täytyy tunnustaa että kun katsoin kartasta Aapelinpolun sijaitsevan Palokassa 8 kilometrin päässä ja Aapistien Keljonkankaalla melkein 9 kilometrin päässä niin päätin toistaiseksi skipata ne, ja valita seuraavaksi kohteeksi Aarnipolun, joka olisi ihan kävellen saavutettavissa.

Rantaraitilla olikin toki sitten porukkaa liikkeellä nauttimassa aurinkoisesta vaikkakin tuulisesta päivästä. Kävelin Lutakon läpi Mattilanniemeen ja sitten radan ali, Teeleidin alapuolelta poikkesin vasemmalle Keljonkadulle ja ihailin kaunista Karpion taloa. Lehtisenkujalta pääsin läpi Mendelininkadulle ja sitä jonkin matkaa kuljettuani näin Aarnipolun poikkeavan vasemmalle. Lyhyen polun varteen mahtui pari tasakattoista tiiliomakoti- tai rivitaloa, polun päässä komea paritalo. Asfaltti päättyi mutta pieni hiekkatie kiemurteli vasemmalle ja lähdin katsomaan mihin. Oikealle puolelle jäi kolmen vanhan punaisen rakennuksen pihapiiri, joka oli aidattu verkkoaidalla pääsy kielletty -merkkeineen. Uteliaisuus heräsi, mitähän rakennuksia ne ovat, kuinka vanhoja, ja onkohan siinä meneillään kunnostusprojekti.

Polku palasi Keljonkadulle ja palasin kotiin samaa Rantaraitin reittiä muita ulkoilijoita väistellen.