Lehtikaalisipsejä ja vetävänvärisiä juoksutrikoita

Päätökseni luopua psykologian kurssista on todellakin osoittautunut oikeaksi! Yhtäkkiä aikaa on riittänyt monenlaisiin asioihin, tärkeimpänä kuitenkin omasta fyysisestä kunnosta huolehtimiseen. Aurinko ja uudet, värikkäät juoksutrikoot ovat puskeneet minua juoksulenkille yhä useammin. Niin se vain on, että fyysinen kunto heijastuu suoraan henkiseenkin hyvinvointiin.


Kevät on kuitenkin armotta paljastanut totuuden kunnostani. Juoksumäärien kasvattaminen on vaatinut sitkeyttä ja epämukavuuden sietämistä. Juoksuhuuma on ollut kaukana. Tottahan on, että epämääräisistä yrityksistä huolimatta talvella on tullut liikuttua tehottomammin. Samalla on täytynyt suhteellisen usein lämmitellä glögimuki kourassa tuulen tuivertaessa rintamamiestalon nurkista sisään. Herkutteluputkikin on vaivannut koko perhettä, on siirrytty juhlakaudesta toiseen ja maisteltu herkkuja vähän siinä välissäkin. Lisätään tähän vielä lähestyvä neljänkympin rajapyykki ja hidastuva aineenvaihdunta, sekä diabeteksen aiheuttamat lisähaasteet painonhallintaan, kuten insuliini ja ylimääräiset välipalat. Nukkuminenkin on ollut vähän sitä sun tätä. Kun kapuan vaa’alle, se näyttää lukemia, joita en koskaan ennen ole siellä nähnyt. Ei kiva. Ehkä osa siitä on lihasta, joohan? 


Jonkinlainen painontarkkailu ja muuttuva keho on aina ollut osa elämääni, eikä vähiten perussairauteni vuoksi. Sen verran ravintotietoutta on pienestä pitäen päähäni iskostunut diabeteksen sivutuotteena, etten koskaan ole uskonut mihinkään vippaskonsteihin painonhallinnassa. Tiedän vallan hyvin, että terveellinen ruoka ja riittävä liikunta pitävät kehon kunnossa. Aina näitä ei silti jaksa noudattaa. Olisi myös muistettava syödä riittävästi, liian vähäisillä energiavarastoilla laihtumista ei tapahdu. Oma käsitys siitä, minkä verran tämänikäisen, muutaman kerran viikossa hölkkäilevän, kevyttä työtä tekevän naisihmisen tulisi päivittäin syödä, tuntuu nykyisin hämärtyneen. 


Joskus on tarpeen hakea uutta inspiraatiota terveellisille elämäntavoille. Kirjakaupathan ovat pullollaan reippaiden naisten elämäntarinoita siitä, kuinka he ovat tahdonvoimallaan saaneet aikaan elämäntapamuutoksia, elinvoimaa ja sutjakamman vartalon siinä sivussa. Muutama vuosi sitten inspiroiduin Raxun remppa-kirjasta, tänä talvena ostin Jutan voimakirjan.  Olkoon kyse kuinka "turhista" julkkiksista vain, niin kirjojen kauniit kuvat ja kannustava, henkilökohtainen tyyli purevat, ainakin hetkisen. 


Nyt olen asettanut toivoni paitsi lisääntyvään juoksulenkkien määrään, myös Kaisa Jaakkolan kirjaan Hyvän olon hormonidieetti. Se käsittelee aika maalaisjärjellä terveellistä ravintoa, liikuntaa ja unen merkitystä, mutta keskittyy etenkin hormonitoiminnan merkitykseen ja vaikutuksiin kehon toiminnalle. Odotan mielenkiinnolla, mitä mahdollisia oivalluksia kirjan lukeminen tuottaa. 

 
Terveellisempiä herkkujakin voi välillä testailla, vaikka ehkä enemmän uskon siihen, että yksi kunnon herkkupäivä viikossa sallittakoon. Äitini vinkistä kokeilin lehtikaalisipsejä. Oliiviöljyä, ripaus suolaa, pippuria ja limeä. Paahdetaan rapeiksi 160-asteisessa uunissa, noin 20 minuuttia välillä käännellen.Tykkäsin! Muu perhe ei. Maistuvathan ne kaalilta, eivät perunalastuilta. Toisaalta, energiamääräkin näiden vaihtoehtojen välillä lähentelee kokonaista päivittäistä energiansaantisuositusta ;).