Kati ja Kirsi

Kati: Olen 42-vuotias tytönhupakko, vaimo ja kahden teini-ikäisen tyttären äiti. Pasifisti, idealisti ja lukutoukka. Leivän ansaitsen tilitoimistossa numeroita pyörittämällä ja samalla kuitenkin mietin mikä minusta voisi isona tulla.

Uusin aluevaltaukseni on shindo-ohjaajakoulutus. Muutenkin liikunta on minulle tärkeää, harmi että välillä muissa arjen kiireissä pääsee unohtumaan kuinka tärkeää se todella onkaan sekä henkiselle että fyysiselle hyvinvoinnilleni. Kesällä tykkään hölkätä pururadalla ja talvella hiihtää samaisessa metsässä. Mitä hikisempää jumppaa, niin sen parempi. Vastapainoksi on sitten ihanaa möllöttää sohvalla ja uppoutua romaaniin. Jos illalla vielä on energiaa jäljellä niin sitä voi käyttää puikkojen heiluttamiseen vaikka samalla kun katselee telkkaria.

Yksi elämäni tärkeimmistä henkilöistä ja parhaimmista ystävistäni on pikkusiskoni Kirsi, jonka ansiosta tätä esittelyäkin tässä nyt raapustan. Siskon kanssa voi aina vaihtaa ajatuksia niin hyvistä kuin huonoistakin jutuista, joita eteen sattuu.


Kirsi: Minä olen se pikkusisko, pari vuotta Katia nuorempi. Nuorempana olin ehkä joskus vähän ärsyttävä pikkusisko, joka härnäsi Katia kavereineen. Se taisi perustua ihailuun; oli jännittävää seurata rohkean isosiskon matkaa aikuisuuteen. Sisko on rakas ystäväni. Hänelle uskallan paljastaa hulluimmatkin unelmani ja suurimmat pelkoni.


Olen herkkä pohdiskelija, joka haluaisi maailmaan empatiaa, hyvinvointia ja oikeudenmukaisuutta. Saan olla vaimo miehelle, jonka hymy ulottuu silmiin saakka. Olen myös kahden mainion lapsen, alakoululaisen pojan ja tytön, äiti.

Psykologia ja viestintä kiehtovat minua. Olen niitä viime vuosina opiskellut työni ohella. Rakastan pohtia näihin liittyviä kysymyksiä. Tulen niistä varmasti myös kirjoittamaan. Pidän myös kauniista asioista ja omin käsin tekemisestä, esimerkiksi rintamamiestalomme sisustamisesta tai kunnostushommista. Pari vuotta sitten innostuin juoksemisesta. Siitä onkin tullut yksi tärkeimpiä hyvinvoinnin lähteitäni.

Perheestämme ei voi puhua mainitsematta diabetesta. Olen itse sairastanut sitä vauvasta asti, tyttäremme viisivuotiaasta asti. Se vaikuttaa arjessamme monin tavoin. Diabeteksesta kirjoittelenkin mainiossa blogiporukassa enemmän toisaalla: http://www.deeblogi.fi/ .