perjantai 26. elokuuta 2016

Yksin yksinäisyydessä




Perheellisellä ei ole liikaa hetkiä, jolloin olisi ihan yksin. Lasten kasvaessa tilaisuuksia alkaa pikku hiljaa tarjoutua, mutta aina ne ovat silti odotettua, arvokasta aikaa. Usein tuleekin runsaudenpula, kun alkaa miettiä mitä haluaisi tuona yksinolon hetkenä tehdä, kuinka parhaiten saisi ajasta kaikki irti. Silloin haluaa tavata omia ystäviään, katsoa rauhassa romanttisia leffoja, harrastaa liikuntaa, hemmotella itseään - ja saattaa käydä niin että ihanan oman ajan jälkeen onkin entistä uupuneempi kun ei malta edes nukkua tarpeeksi.





Muutama viikko sitten mieheni oli vuotuisella poikien  patikointi- ja kalastusreissulla Lapissa. Lapset pääsivät vielä kesäloman viime hetkiksi isovanhempien luo. Minä nautin sillä aikaa ihanasta yksinolosta. Keskiviikkona kävin lempipaikassani Teeleidissä, jossa järjestettiin Aromailta. Lutakon vanhan viehättävän rakennuksen suojassa kuulimme eteerisistä öljyistä ja luonnonkosmetiikasta sekä tietysti maistelimme teetä. Torstaina entisiä työkavereitani oli meillä viettämässä iltaa.



Perjantaina tarkoitukseni oli lähteä ihanan Elelen Katjan Oivallusten ja uusien ulottuvuuksien retriittiin, mutta valitettavasti koko retriitti peruttiin liian vähäisen osallistujamäärän vuoksi. Sittenpä pitikin kuumeisesti miettiä, mitä keksisin sunnuntai-iltaan saakka! Kukaan nykyihminen ei näin lyhyellä varoitusajalla lähde kyläilemään,eli eivät omat ystävänikään päässeet tulemaan meille. Eikä tuntunut siltä että itsekään jaksaisin lähteä reissuun, vaikka ensin mietinkin että olisin vapaa lähtemään ihan mihin vain.


Sitten tajusin, että koska en voi mennä retriittin, yritän järjestää sellaisen itselleni. Se, mitä perhearjen pyörityksessä pohjimmiltaan usein kaipaa, on että saa ajatella rauhassa omia ajatuksiaan. Ja ainakin tämän ikäisenä, lasten kasvaessa, alkaa pohtia kuka minä muuten olenkaan paitsi äiti ja vaimo. Yksi parhaista tavoista ajatella rauhassa on mielestäni kävelyllä, ja siitä poikikin idea käydä koluamassa lähialueen luontopolkuja. Metsään menemisen on todettu olevan terveellistä ja vähentävän stressiä, siellä on hyvä maadoittua ja tajuta olevansa osa jotain suurempaa. Syvällisemmät ja pinnallisemmat ajatukset saavat tulla ja mennä rauhassa, kun kuitenkin täytyy keskittyä siihen mihin tossunsa polulla asettelee. Mindfullnessia auttaa hiljaisuus, päälakeen tipahtelevat vesipisarat ja yhtäkkinen puron pulputus. Yksin metsässä ei tunne itseään yksinäiseksi.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti